Avaus – suoraan sinulle

Jos istut nyt siinä samassa paikassa, jossa minä olin: miettimässä ehtimistä, uskallusta ja sitä, sopiiko tämä laji minulle… haluan kertoa yhden asian. Sinun ei tarvitse tietää vielä kaikkea. Riittää, että otat yhden pienen askeleen. Minä tein niin – ja se muutti paljon.

Lähtötilanne – rehellisesti

Olen aina liikkunut, mutta viimeiset vuodet työn kiire, vastuu ja elämä itsessään veivät minut siihen pisteeseen, että liikunta jäi taka-alalle. Tein kyllä jotain: salia, lenkkejä, hiihtoa, golfia. Mutta ilman rytmiä ne olivat irrallisia, eivät tukea antavia.

Kaipasin takaisin siihen tunteeseen, kun liikkuminen on osa arkea. Ei erillinen suoritus, vaan voimaa antava rutiini. Ajattelin pitkään, etten ehdi. Että joku muu menee aina edelle. Mutta samalla tiesin, että jokin täytyi muuttua.

Käännekohta – pieni tönäisy oikeaan suuntaan

Olin seurannut CrossFit Iisalmen meininkiä taustalla. Tuttujen kertomukset, tarinat fiiliksistä… ne jäivät mieleen. Lopulta muutama ystävä sanoi: “Mee Intron kautta. Käyt vaan katsomassa.” Se oli ensimmäinen tönäisy. Ei pakkoa, vain mahdollisuus.

Intro valmentajan kanssa oli selkeä, innostava ja juuri sopivasti patisteleva. Ei painostava, vaan sellainen, joka tekee päätöksestä helpon. Kun Intro päättyi, huomasin pitäväni sopimusta kädessä ja ensimmäisiä treenejä kalenterissa. Se, että aika oli valmiiksi merkitty, helpotti valtavasti – minun täytyi vain ilmestyä paikalle.

Se oli oman elämäni ensimmäinen “default-asetus”: totta kai menen treeniin, sehän on jo kalenterissa.

Ensimmäinen treeni – tunne joka jäi elämään

Ensimmäiseltä ryhmätunnilta lähtiessäni olin hikinen, posket punaisena ja hymy korvissa. Se ilo ja innostus oli jotain, mitä en ollut tuntenut vuosiin. Sen jälkeen en enää miettinyt, olenko oikeassa paikassa. Tiesin sen.

Matkan varren haasteet – ja miksi jatkoin

Meillä on ollut viime vuosina paljon surua ja kuormittavia hetkiä perheen sisällä. Elämän peruspilarit ovat horjuneet, ja usein olen joutunut kannattelemaan muita – ja välillä itsekin kaivannut kannattelua.

Juuri siksi treenaaminen on ollut tärkeää. Se toi rytmin, selkeyden ja tavan pitää huolta itsestäni. Valmentajien ohjaus, yhteisön tuki ja se, että tunnit olivat valmiina kalenterissa, poistivat monta epävarmuustekijää. Päätöksiä ei tarvinnut tehdä joka kerta uudelleen. Minun ei tarvinnut miettiä, jaksanko – riitti, että menin.

Ensimmäiset onnistumiset – pienet voitot, jotka muuttivat paljon

Yksi hetki piirtyi mieleeni: boxi-hypyt. Olin menossa askeltaen, mutta koutsi ja treenikaverit ehdottivat hyppyä. Eivät painostaneet – ehdottivat. Se oli lempeä tönäisy, ja minä hyppäsin. Onnistuin heti. Se tunne oli valtava.

Pienet onnistumiset kasvoivat isoiksi oivalluksiksi: olen rauhallisempi, jaksan enemmän ja pienet vastoinkäymiset eivät enää tunnu ylivoimaisilta. Huomasin, että kun keho voi hyvin, mieli seuraa perässä.

Keneksi olen muuttunut

Arkeni tuntuu tasapainoisemmalta. Kiukuttelen kotona vähemmän, palaudun paremmin ja olen läsnä oikeissa asioissa. Olen oppinut ottamaan aikaa itselleni tuntematta syyllisyyttä. Ja siitä hyötyvät myös ne, joita rakastan.

Säännöllinen treeni on nyt yksi elämäni peruspilareista – se pitää minut kiinni tässä hetkessä ja antaa voimaa hankaliinkin kausiin. Kun täytän ensi vuonna 50, haluan astua uuteen vuosikymmeneen sporttisena, itsevarmana ja hyvinvoivana. Ja tällä matkalla aion jatkaa.

Viestini sinulle – jos mietit aloittamista

Haluan sanoa tämän ihan suoraan: tämä on yhteisö, jossa jokaista arvostetaan sellaisena kuin on. Täällä ei tarvitse olla hyvä aloittaakseen. Riittää, että ilmestyt paikalle.

Jos olet yhtään niin kuin minä olin, ajattelet ehkä, että onko oikea aika, jaksanko tai sopiiko tämä minulle. Mutta tiedätkö mitä? Et tarvitse täydellistä aikaa. Riittää, että otat yhden askeleen.

Intro tekee päätöksestä helpon

Jos mielessäsi liikkuu pienikin ajatus siitä, että voisit kokeilla, tee niin kuin minä tein:
merkkaa aika kalenteriin ja anna itsellesi mahdollisuus.

Varaa ilmainen Intro.
Se on nopea, helppo ja selkeä ensimmäinen askel. Kun aika on varattu, sinun ei tarvitse enää miettiä – riittää, että menet paikalle.

Minä tein niin. Ja olen kiitollinen siitä joka päivä.

– Kati