”Kirje sinulle, joka mietit vielä uskallatko aloittaa”

Kirjoittanut Sini Ryymin-Murtorinne

Haluan kertoa sinulle tarinan, koska muistan tarkasti sen tunteen, kun mietin, pitäisikö minun aloittaa. Pohdin pitkään, onko tässä elämäntilanteessa järkeä yrittää vielä jotain uutta. Ajattelin, että ehkä tämä on vain ohimenevä ajatus – kokeilla CrossFit- harjoittelua, katsoa mitä se on. Mutta jossain sisälläni tiesin, että tarvitsin muutakin. Tarvitsin tavan saada oma olo paremmaksi.

Totuus on, että raskauskilot olivat jääneet sitkeästi matkaan, ja arki lypsykarjatilalla pienten lasten kanssa oli välillä armotonta. Päivät kuluivat työn ja huolenpidon rytmissä, mutta oma jaksaminen oli usein taka-alalla. En kokenut oloani huonoksi, mutta tiesin, että voisin voida paremmin. Olin väsynyt siihen tunteeseen, että kaikkea on liikaa – ja että minä itse olen se, joka jää aina viimeiseksi.

Kun tulin ilmaiseen introon, en vielä tiennyt, mitä kaikkea se käynnistäisi. Luulin tulevani puhumaan treenaamisesta, mutta päädyin puhumaan elämästä. Siinä hetkessä ymmärsin, että pelkkä liikunta ei riittäisi, vaan tarvitsin myös tukea ruokailuun ja kokonaisuuteen. Ja niin lähdin mukaan ravintovalmennukseen. Se oli yksi parhaista päätöksistäni pitkään aikaan.

Ensimmäinen kerta salilla yllätti minut. Ei siksi, että treeni olisi ollut helppoa – vaan siksi, että minut otettiin vastaan aidosti. Ei suorituspaineita, ei vertailua, ei tunnetta siitä, että pitäisi olla jotain muuta kuin on. Siinä ympäristössä oli turvallista olla aloittelija. Turvallista olla epävarma, väsynyt ja vähän hukassakin. Kaikki oli rakennettu niin, että minä onnistun heti omista lähtökohdistani käsin.

Matkan varrella on ollut paljon arkea – välillä niin paljon, että treeni ei ole vielä tullut säännölliseksi osaksi elämääni. Mutta ruokailu, rutiinit ja valmentajan ohjeet ovat kulkeneet mukanani joka päivä. Olen oppinut, että pienet teot ovat tärkeämpiä kuin yksikään täydellisesti tehty viikko. Ja että joskus lipsahtaminen ei kaada mitään, kunhan seuraavalla aterialla tai seuraavana päivänä jatkaa hyvää tekemistä. Se oivallus yksinään on muuttanut paljon.

Ensimmäiset muutokset alkoivat näkyä hiljalleen. Sitten nopeammin. Lopulta niin selvästi, että muutkin alkoivat huomata sen. Vaatekaappi meni uusiksi, koska housut olivat liian suuret. Se tuntui hyvältä – ei siksi, että vaaka näytti vähemmän, vaan siksi, että olo kehossa muuttui. Aloin jaksaa enemmän arjessa, nukuin paremmin, join enemmän vettä ja tunsin oloni omaksi itsekseni taas. Onnistuminen rakentui rauhassa ja huomaan nyt, miten paljon se on tehnyt itseluottamukselleni.

En väitä, että laihtuminen itsessään tekisi itsevarmaksi, mutta onnistuminen tekee. Se, että huomaa pystyvänsä, kun saa oikeanlaista tukea. Että ei tarvitse tehdä kaikkea kerralla tai täydellisesti. Että voi olla oman elämänsä keskeneräisyydessä ja silti menossa kohti parempaa.

Tänään aamulla vaaka näytti 73,6 kiloa. Mutta vielä tärkeämpää: tänään tuntui siltä, että olen taas minä. Energinen, vahvempi, kevyempi – ja ennen kaikkea toiveikas.

Haluan sanoa sinulle tämän: jos mietit vielä, oletko valmis tai onko nyt hyvä hetki, niin usko pois, se hetki voi olla juuri nyt. Ei siksi, että elämä olisi rauhallista ja helppoa – vaan siksi, että se harvoin on. Juuri siksi tuki, ystävällisyys ja selkeät tehtävät auttavat. Ja juuri siksi minä en olisi lähtenyt kenenkään muun valmennukseen. CrossFit Iisalmi tekee valmennuksesta oikeasti henkilökohtaista, eikä kukaan jää yksin.

Jos jokin tässä tarinassa tuntui tutulta, ota askel. Se ei velvoita sinua mihinkään. Se voi kuitenkin muuttaa paljon.

Täällä on paikka sinullekin.