Ensimmäinen askel – miksi Johannan hetken mielijohde oli tärkein päätös
Johannan muutos ei alkanut siitä, että hän olisi ollut valmis treenaamaan, täynnä itsevarmuutta tai täynnä energiaa. Päinvastoin: hän oli kivulias, väsynyt ja epävarma siitä, uskalsiko edes tulla ovesta sisään. Muutos lähti käyntiin yhdestä pienestä teosta – hän klikkasi yhteystietonsa ilmaiseen introon.
Tämä on tärkeä kohta, koska valmennuksessa yksi suurimmista harhaluuloista on ajatus siitä, että aloittamiseen vaaditaan ensin hyvä kunto tai oikea mielentila. Todellisuudessa kaikki lähtee yhdestä valinnasta, joka avaa oven seuraavalle. Valinnasta, joka ei vaadi itsekuria, rohkeutta tai fyysistä kyvykkyyttä, ainoastaan hetken uteliaisuutta.
Johanna kiteytti tämän itse näin:
“Klikkasin yhteystietoni hetken mielijohteesta ja aloin saman tien ajatuksissani perumaan – mutta tehty mikä tehty.”
Valmennuksellisesti tämä hetki on merkityksellinen, koska se todistaa:
muutoksen aloittamiseen ei tarvita valmista suunnitelmaa, vaan ensimmäinen askel.
Opetus lukijalle:
Jos odotat täydellistä hetkeä aloittaa, se ei tule. Parempi tapa on tehdä yksi pieni päätös, joka vie sinut lähemmäs seuraavaa.
Muutos ei ala voimasta – voima syntyy muutoksessa.
Kun arki muuttuu selviytymisestä elämiseksi
Ennen valmennuksen alkua Johanna eli arkea, jossa jokainen päivä tuntui pieneltä koetukselta. Fyysiset kivut, nivelrikko ja vuosien ajan kerääntynyt uupumus olivat vieneet pohjan tekemiseltä, joka ennen oli tuntunut itsestään selvältä: kävely, rappuset, töiden jälkeinen jaksaminen, kotityöt.
“Tuntui, ettei ollut fyysisiä edellytyksiä tehdä asioita joista pidin. Sinnittelin, koska muuta vaihtoehtoa ei ollut.”
Tämä tilanne on monelle tuttu. Kun keho väsyy, myös mieli väsyy. Ja kun arki alkaa tuntua selviytymiseltä, energia ei riitä mihinkään ylimääräiseen – kaikkein vähiten liikunnan aloittamiseen.
Mutta juuri tässä kohtaa pieni muutos voi tuottaa suurimman hyödyn.
Johannan kohdalla ensimmäiset muutokset eivät liittyneet kovaan treeniin, vaan rytmiin ja kevyisiin valintoihin.
Hän yllättyi siitä, miten lempeästi kaikki alkoi:
“Vanhasta ruokavaliosta poimittiin hyvät asiat ja lisättiin vähitellen uusia. Mistään ei tarvinnut kieltäytyä.”
Tämä ei ole sattumaa. Valmennuksessa käytämme periaatetta, jota kutsutaan “mikroprogressioksi”.
Se tarkoittaa:
– ei suuria mullistuksia
– ei rajua aloittamista
– ei elämän täyskäännöstä
– vaan yhtä, pientä, arkeen sopivaa muutosta kerrallaan
Kun ihminen onnistuu pienissä asioissa, hän saa kokemuksen kyvykkyydestä.
Seurauksena keho alkaa palautua ja mieli kevenee.
Pienet onnistumiset kasaantuvat – ja arki alkaa tuntua taas elämiseltä, ei selviytymiseltä.
Opetus lukijalle:
Jos arki tuntuu tällä hetkellä raskaalta ja energiavaje isolta, et tarvitse lisää kuria.
Tarvitset ensimmäisen pienen muutoksen, jonka pystyt tekemään helposti: yksi säännöllisempi ateria, puoli tuntia lisää unta tai 10 minuutin rauhallinen kävely.
Kun keho saa signaalin, että siitä pidetään huolta, se alkaa antaa sinulle energiaa takaisin.
Fyysisestä muutoksesta mielen muutokseen
Johanna tuli salille aluksi epävarmana. Hän ajatteli, että muut treenaajat olivat “urheilijoita”, kun taas hän itse oli vuosien kipujen ja rasitusvammojen väsyttämä. Siksi yksi suurimmista yllätyksistä oli se, miten nopeasti sekä keho että mieli reagoivat.
“Huomasin jo toisella saliviikolla, miten hyöty siirtyi arkeen – uneen, jaksamiseen ja mielialaan. Ja miten nopeasti pienillä valinnoilla kilot alkoivat karista.”
Fyysisessä harjoittelussa tämä ei ole poikkeus, vaan sääntö.
Kun ihminen aloittaa liikkumisen pitkän tauon tai vuosien kehon kuormittuvuuden jälkeen, keho reagoi siihen kolmella tavalla:
-
hermosto aktivoituu
-
aineenvaihdunta tehostuu
-
hormonitoiminta tasaantuu
Nämä tuottavat näkyviä muutoksia nopeammin kuin monikaan odottaa.
Mutta kaikkein merkittävin muutos tapahtuu usein muualla kuin kehossa.
Johanna kiteytti sen hyvin:
“Olen ollut 51 vuotta urheilun vastustaja. Nyt odotan treenejä ja nautin niistä.”
Tämä kertoo siitä, mitä valmennuksessa kutsutaan “identiteettisiirtymäksi”.
Kun ihminen onnistuu toistuvasti pienissä asioissa – yhden treenin loppuun asti vieminen, rauhallinen liike, pieni kehitys painoissa – hän alkaa nähdä itsensä eri valossa.
Hän ei enää “yritä olla liikkuja”, vaan alkaa olla liikkuja.
Ja kun identiteetti muuttuu, toiminta muuttuu automaattisesti sen mukana.
Tämä on se käännekohta, jossa liikkuminen ei tunnu enää velvollisuudelta, vaan mahdollisuudelta.
Johanna ei aloittanut liikkumista siksi, että nautti siitä – hän alkoi nauttia siitä, koska aloitti liikkumisen.
Opetus lukijalle:
Motivaatio ei synny ennen toimintaa, vaan toiminnan kautta.
Jos odotat, että liikuntainspiraatio ilmestyy ensin, se ei koskaan tule.
Aloita liikkeestä, joka tuntuu sinulle juuri nyt mahdolliselta.
Jokainen kerta rakentaa identiteettiäsi uuteen suuntaan – ja jonain päivänä huomaat odottavasi treenejä, aivan kuten Johanna.
Elämä takaisin omiin käsiin
Yksi Johannan matkan pysäyttävimmistä kohdista ei liity puntteihin, painonpudotukseen tai metconiin.
Se liittyy siihen, miltä arki alkoi tuntua.
“Riemu on palannut elämääni. Kävelen paremmin, kipitän rappuset vaivatta ja hengästymättä. Töiden jälkeen jaksaa tehdä asioita, jotka ennen jäivät tekemättä.”
Monelle tämä kuulostaa pieneltä asialta. Mutta tässä kohtaa tapahtuu suurin muutos:
kun arjen toiminnalliset kyvyt palaavat, ihminen kokee hallinneensa elämänsä takaisin.
Tämä ei ole vain fyysinen muutos, vaan syvä psykologinen siirtymä.
Miksi näin käy?
Kun keho vahvistuu – etenkin jalat, keskivartalo ja lonkan seutu – hermosto alkaa toimia tehokkaammin.
Sitä kautta:
– tasapaino paranee
– liikkuminen tuntuu kevyemmältä
– portaiden nousu ei enää rasita
– kipu vähenee
– ja kehonhallinta lisää turvallisuuden tunnetta
Tämä tunne heijastuu nopeasti itsetuntoon.
Johanna sanoi sen ääneen:
“Tiedän pystyväni asioihin, joita minulta odotetaan – ja enemmänkin. Tuntuu, että olen voittamaton terveellä, ystävällisellä tavalla.”
Toiminnallinen harjoittelu tekee arjesta kevyempää, koska se vahvistaa juuri niitä liikeratoja, joita oikeassa elämässä tarvitaan:
ylös, alas, kyykkyyn, ylös, kantaminen, nostaminen, suunnanmuutokset, tasapaino.
Kun harjoittelu on rakennettu liikkeen ympärille, jokainen treeni siirtyy suoraan arkeen.
Siksi monet valmennukseen tulevat huomaavat, että arjen kuorma kevenee nopeammin kuin kehon ulkoinen muutos näyttää.
Opetus lukijalle:
Jos arkiset asiat tuntuvat tällä hetkellä raskailta – portaat, kävely, nostaminen, pitkät työpäivät – ratkaisu ei ole lisää lepoa ja vähentämistä, vaan oikeanlainen, kehoa vahvistava liike.
Kun vahvistat niitä lihaksia ja liikkeitä, joita arki vaatii, tunnet olosi kevyemmäksi ja varmemmaksi nopeasti.
Arjen hallinta ei ole tahdonvoimaa, vaan fyysistä kapasiteettia, joka voidaan rakentaa takaisin askel kerrallaan.
Miksi Johannan muutos onnistui
Johannan muutos ei ollut sattumaa, eikä se ollut seurausta yhdestä yksittäisestä asiasta. Se oli seurausta kokonaisuudesta, joka on suunniteltu toimimaan ihmiselle, ei häntä vastaan. Hänen omin sanoin:
“Ei tämä ole kuuri tai repäisy, vaan loppuelämän tie. Ei tarvitse muuttua muuksi kuin on – opitaan vain valitsemaan vähän paremmin.”
Tämä tiivistää kolme keskeistä syytä siihen, miksi Johannan muutos ei ollut hetkellinen projekti, vaan kestävä muutos.
1. Muutos tehtiin yksilöllisesti, ei pakkokaavalla
Johannalta ei poistettu kaikkea vanhaa, vaan siitä poimittiin hyvät asiat ja rakennettiin päälle.
Tämä on valmennuksellinen periaate:
lisää hyviä valintoja, ennen kuin vähennät mitään.
Ihminen ei tarvitse täydellistä ratkaisua – hän tarvitsee suunnan.
Kun muutos tuntuu omalta, se kestää.
2. Muutos oli progressiivinen, ei äkillinen
Johannalle ei annettu kerralla tiukkaa ruokavaliota tai rajua treeniohjelmaa.
Pienet muutokset toivat onnistumisia, ja onnistumiset synnyttivät motivaatiota.
Tätä kutsutaan “kumuloituvaksi pystyvyydeksi”:
keho ja mieli oppivat, että ne pystyvät enemmän kuin ennen.
3. Yhteisö ja valmentaja loivat turvaverkon
Johanna kertoo:
“Valmentaja ja kanssatreenaajat huomioivat jokaisen onnistumisen. Aina hurrataan, nostipa sitten satoja kiloja tai sen ensimmäisen kymmenen.”
Tämä ei ole pelkkää tunnelmaa.
Psykologisesti kyse on sosiaalisen motivaation malliksi.
Kun ihminen tuntee kuuluvansa joukkoon, jossa hänen tekemisensä huomataan ja häntä tuetaan, muutoksesta tulee helpompaa ja todennäköisempää.
4. Fokus siirtyi painosta suorituskykyyn
Kun ihminen keskittyy vaa’an numeroon, hän mittaa onnistumistaan yhdellä mittarilla.
Kun fokus siirtyy kyvykkyyteen – jaksaako paremmin, liikkuuko paremmin, voiko nostaa lapsenlapsen – onnistumisen mittareita tulee yhdeksän lisää.
Ja niiden myötä lisää hyviä päiviä.
Johanna kiteytti tämän lopulta itse:
“Energiaa on kuin pienessä kylässä. Elämä on taas omissa käsissä.”
Opetus lukijalle:
Kestävä muutos rakentuu kolmesta asiasta:
– pienistä askelista, jotka tuntuvat sinulle mahdollisilta
– ihmisistä, jotka tukevat sinua
– ja mittareista, jotka kertovat onnistumisesta muutenkin kuin vaakana
Kun nämä kolme toteutuvat, muutos ei ole hetkellinen projekti, vaan uusi perusta koko elämälle.
Johannan viesti sinulle, joka vielä epäröit
Moni, joka harkitsee valmennuksen aloittamista, ajattelee olevansa ainoa, jota jännittää. Ainoa, joka ei ole “tarpeeksi kunnossa”. Ainoa, jolla on kipuja, huonoja kokemuksia, epäilyjä tai pelkoja tulla uuteen ympäristöön.
Johanna tunsi juuri näin.
“Olisittepa nähneet, miten minä kukkamekkomummo hiippailin CrossFit Iisalmen ovelle kuin pahantekoon menossa: ontuen, kipeänä ja itseeni epäuskoisena.”
Mutta niin se menee:
ihminen ei epäröi siksi, että hän ei pystyisi,
vaan siksi, ettei hän vielä näe mihin pystyy.
Siksi Johannan viesti on tärkeä.
“Jos minä olen pystynyt tähän, jokainen pystyy.”
Tämä ei ole lause rohkaisuksi, vaan käyttäytymistieteellinen fakta.
Ihmisen kyvykkyys ei ole pysyvä ominaisuus, vaan se kasvaa toiminnan myötä.
Mitä enemmän kokeilee, sitä enemmän pystyy.
Mitä enemmän pystyy, sitä suuremmaksi kasvaa itsevarmuus.
Ja lopulta ajatus “en pysty” vaihtuu ajatukseen “minä pystyn tähänkin”.
Johanna kuvaa tätä tarinan lopussa:
“Nyt kirmaan sisälle ja ulos varmemmin askelin, kipuja ei juuri ole ja tiedän pystyväni mihin tahansa, mihin haluan alkaa harjoittelemaan.”
Opetus lukijalle:
Jos epäröit aloittamista, se on täysin normaalia.
Epäröinti ei tarkoita, ettet kykenisi – se tarkoittaa vain, että et ole vielä aloittanut.
Muutos ei vaadi rohkeutta.
Se vaatii ensimmäisen, pienen askeleen, jonka jälkeen rohkeus kasvaa tekemisen mukana.
VALMENTAJAN TERVEISET
”Jos Johannan tarina herätti sinussa pienenkin ajatuksen siitä, että haluaisit voida paremmin, jaksaa enemmän tai tuntea olosi varmemmaksi omassa kehossasi, ota se tunne tosissaan.
Se on usein ensimmäinen merkki siitä, että olet jo valmiina aloittamaan – vaikka et itse vielä ajattelisi niin. Sinun ei tarvitse odottaa tammikuun ensimmäiseen päivään. Voit aloittaa lempeästi jo nyt, niin olet jo tammikuun ekana päivänä hyvässä vauhdissa ja tunnet olosi omissa nahoissasi hyväksi.
Meidän tehtävä valmentajina ei ole testata, kuinka hyvässä kunnossa olet, vaan auttaa sinua lähtemään liikkeelle juuri siitä pisteestä, jossa tänään seisot.
Intro ei ole treeni, eikä sitä varten tarvitse valmistautua.
Se on rauhallinen keskustelu, jossa pysähdytään hetkeksi sinun arjen, toiveiden ja haasteiden äärelle.
Jos tunnet nyt pienenkin kipinän tai uteliaisuuden, ota yhteyttä helposti alta löytyvällä painikkeella.”
– Ville Huttunen / CrossFit Iisalmen perustaja ja valmentaja