Pitääkö olla kurinalaisesti joka päivä? Joonan Kroatian-loman jälkeiset tulokset kertovat toista

Yksi yleisimmistä peloista, joita kuulen ihmisiltä ennen kuin he aloittavat harjoittelun: ”En pysty olemaan kurinalaisesti koko ajan.”

Se pelko on ymmärrettävä. Somessa näkyy tiukkoja dieettejä ja ihmisiä, jotka eivät näytä syövän koskaan mitään ”väärää”. Vaikutelma on, että muutoksen tekeminen vaatii täydellistä kontrollia.

Se ei pidä paikkaansa. Ja Joonan tulokset ovat tästä konkreettinen todiste.

Kroatia, biljardia ja bissee

Joonan viimeisin InBody-mittaus tehtiin juuri Kroatian-loman jälkeen. Lomalla pelattiin biljardia, otettiin olutta ja nautittiin elämästä. Ei laskettu kaloreita eikä stressattu ruokavaliosta.

Silti mittaustulokset olivat hänen parhaansa:

Miten se on mahdollista?

Arki ratkaisee, ei loma

Vastaus on yksinkertainen: Joonan arki on kunnossa. Hän treenaa kolme kertaa viikossa CrossFit Iisalmessa ja liikkuu muutenkin. Hän syö järkevästi suurimman osan ajasta. Ja kun hän palaa lomalta, hän jatkaa siitä mihin jäi.

Ei uudelleenaloitusta. Ei syyllisyyttä. Ei ”maanantaista aloitan” -ajattelua. Loma on loma ja arki on arki.

Tämä on juuri se kohta, jossa moni ajattelee väärin. He uskovat, että yksi viikonloppu tai yksi loma tuhoaa kaiken. Todellisuudessa yksi loma ei kaada mitään, jos 90 prosenttia ajasta on kunnossa. Eikä sen pidäkään kaataa.

Sama juttu Anun kohdalla

Anu sai puolitoista vuotta sitten vakavan sairauskohtauksen. Se muutti hänen tapansa suhtautua elämään.

Tänään hän vetää seitsemän tiukkaa leukaa, nostaa maasta yli satasen ja tekee boksihyppyjä, jotka vielä puoli vuotta sitten pelottivat. Verikokeet ovat paremmat kuin koskaan.

Mutta kun kysyin häneltä tavoitekeskustelussa, mikä on ollut suurin muutos, hän ei puhunut kiloista eikä nostoista. Hän sanoi: ”En ole joutunut luopumaan mistään.”

Ei dieettejä. Ei kalorilaskentaa. Joustava suhde ruokaan ja keho, joka kantaa. Anu ei ole täydellinen — hän syö herkkuja silloin kun haluaa, ei siksi että on pakko. Hän juo silloin kun huvittaa, ei siksi että muut ottavat. Ero on siinä, että valinnat ovat tietoisia.

Kaksi eri ihmistä, kaksi eri lähtökohtaa, sama lopputulos: toimiva arki, joka ei vaadi täydellisyyttä.

Täydellisyys on vihollinen

Olen valmentanut ihmisiä miltei kaksikymmentä vuotta ja nähnyt saman kaavan toistuvasti: ihminen aloittaa motivoituneena, pitää tiukkaa linjaa muutaman viikon, lipsahtaa kerran ja ajattelee ”nyt meni kaikki”. Sitten hän lopettaa kokonaan.

Ongelma ei ole se lipsahdus. Ongelma on ajatus siitä, että pitäisi olla täydellinen.

Joonakaan ei yritä olla täydellinen. Hän käy ihan tavallisesti lomalla, juo joskus kaljaa kavereiden kanssa ja elää normaalia elämää. Mutta hän palaa aina takaisin rutiiniin. Se riittää.

”Aloitan syyskuussa”

Toinen versio samasta ajattelusta on lykkääminen.

Juttelin hiljattain erään ihmisen kanssa, joka halusi pudottaa parikymmentä kiloa painoa, että saisi sitä kautta paremman itsetunnon sekä pystyisi tekemään töitä ja harrastamaan kivuttomasti. Hänellä oli selkeä tavoite ja selkeä syy.

Mutta hän kysyi, voisiko aloittaa syyskuussa. Kerroin, että toki voit ja kysyin häneltä: mikä muuttuu syyskuussa? Mitä tapahtuu silloin, mikä on erilaista?

Hän ei osannut vastata.

Tämä on tuttu kaava. Ei vielä, ei nyt, ei tänään. Ensin pitää olla oikea hetki, oikea tilanne, oikea mielentila. Mutta se hetki ei koskaan tule, koska sellaista ei ole olemassa.

Mitä lykkäämisestä oikeasti seuraa

Ruotsalainen pitkittäistutkimus, jossa seurattiin yli 3500 ihmistä yhdeksän kuukauden ajan, osoitti, että lykkääminen oli yhteydessä heikompaan mielenterveyteen — korkeampiin masennuksen, ahdistuksen ja stressin tasoihin — sekä epäterveellisiin elintapoihin, kuten huonoon unenlaatuun ja vähäiseen liikuntaan. PubMed Central

Tutkimusten mukaan lykkääjät harjoittavat vähemmän terveyskäyttäytymistä, kuten terveellistä syömistä ja liikuntaa, ja epäonnistuvat useammin terveellisten elämäntapamuutosten toteuttamisessa. ScienceDirect

Stressi ja lykkääminen ruokkivat toisiaan: stressi heikentää unta, huono uni vähentää kykyä sietää negatiivisia tunteita, ja sietokyky ohjaa lykkäämään asioita yhä enemmän. PubMed Central

Toisin sanoen: jos odottaa syyskuuhun, on hyvin todennäköistä, että syyskuussa on vielä kurjempi olo kuin nyt. Muutosta on vain miettinyt ja se mietintä on stressannut. Mitään ei ole tapahtunut, mutta väsymystä on tullut lisää. Ja kynnys aloittamiseen on kasvanut.

Tämä ei ole mielipide. Se on tutkittua tietoa siitä, miten lykkääminen vaikuttaa ihmiseen.

Mitä tämä tarkoittaa sinulle

Jos olet miettinyt harjoittelun aloittamista mutta pelkäät, ettet pysty sitoutumaan ”koko ajan” — sinun ei tarvitse. Kukaan ei pysty eikä kenenkään tarvitse.

Eikä sinun tarvitse odottaa täydellistä hetkeä. Sitä ei ole olemassa. On vain se päivä, jolloin päättää aloittaa — ja sitten tekee sen epätäydellisesti, epätäydellisessä arjessa, epätäydellisillä rutiineilla. Ihan niin kuin Joona ja Anu.

Tarvitset toimivan arkirutiinin ja ympäristön, joka tukee sitä. Tarvitset porukan, joka vetää mukanaan. Ja tarvitset valmentajan, joka pitää suunnan selkeänä.

Loput hoituu.

CrossFit Iisalmen missio on muuttaa viiden tuhannen ihmisen elämä Ylä-Savon alueella. Se ei vaadi täydellisyyttä. Se vaatii johdonmukaisuutta.