Liikuntaa on kaikkialla – silti moni voi huonosti
Jos katsot ympärillesi, liikuntaa on enemmän tarjolla kuin koskaan ennen.
Kuntosaleja on lähes joka nurkalla. Osa niistä on auki ympäri vuorokauden, ja jäsenyyden saa usein halvemmalla kuin päivittäisen kahvikupin. Kotona voi treenata YouTuben, sovellusten ja somevideoiden avulla, ja tekoäly lupaa rakentaa juuri sinulle sopivan ohjelman muutaman klikkauksen perusteella.
Liikkumisen aloittamisen ei pitäisi olla ongelma.
Silti monella se on.
Yhä useampi kokee olevansa huonommassa kunnossa kuin aiemmin, väsyneempi arjessa ja epävarmempi omasta jaksamisestaan. Paino nousee, kivut lisääntyvät ja liikkuminen jää taas “ensi viikkoon”, vaikka vaihtoehtoja olisi enemmän kuin koskaan.
Tämä ristiriita on hämmentävä – ja yllättävän yleinen.
Ongelma ei ole se, etteikö ihmiset haluaisi liikkua.
Eikä se ole kiinni siitä, etteikö tietoa tai fasiliteetteja olisi saatavilla.
Todellinen kysymys kuuluu:
miksi liikkuminen on niin helppo aloittaa, mutta niin vaikea pitää osana arkea?
Tästä ristiriidasta syntyy ilmiö, jota voisi kutsua kuntosaliparadoksiksi – ja juuri siihen pureudumme seuraavaksi.
Kuntosaliparadoksi: miksi aloittaminen on helppoa mutta jatkaminen vaikeaa
Moni tunnistaa tämän tilanteen – tai ainakin jonkun, jolle se on käynyt.
Olet saanut tai ostanut itsellesi joululahjaksi uudet salikengät.
Ne tuntuu hyvältä jalassa jo kotona, ja ne pakataan treenikassiin maanantaiksi erityisellä huolella. Eväät on tehty valmiiksi edellisenä iltana. Kaikki on suunniteltu.
Aamulla heräät ajoissa.
Käyt salilla, teet treenin ja olo on poikkeuksellisen hyvä. Sellainen olo, että nyt tämä oikeasti lähtee. Päivä töissä sujuu kevyemmin, ja kotona huomaat olevasi energisempi kuin pitkään aikaan.
Hetken aikaa kaikki toimii.
Sitten arki muistuttaa olemassaolostaan.
Yhtenä aamuna tulee kiire.
Lapselle pitää etsiä toppahousut, toinen ei löydä hanskojaan ja kolmas ei halua lähteä ollenkaan. Treenikassi jää eteiseen – tai treenihousut ovatkin pesukoneessa…
Ajattelet, ettei yksi väliin jäänyt treeni ole iso asia.
Sitten jonkun viikon kuluttua puoliso kysyy, miksi et ole koskaan kotona aamulla ja miksi minun täytyy käyttää koira lenkillä.
Tai miksi et ole illalla mukana syömässä, kun olet taas menossa salille. Keskustelu ei ole riita, mutta se jää vaivaamaan.
Kolmantena päivänä päätät skipata treenin ihan vain siksi, että elämä tuntuu nyt vähän liian täydeltä.
Ja sekään ei tunnu isolta asialta.
Mutta sitten skippaat myös seuraavan.
Ja seuraavan.
Yhtäkkiä se, mikä vielä pari viikkoa sitten tuntui tärkeältä ja innostavalta, onkin jäänyt arjen alle. Ei siksi, ettet välittäisi – vaan siksi, ettei mikään ympärilläsi tukenut sitä tekemistä silloin, kun se ei enää ollut helppoa.
Ja tällä tavoin ”uusi elämä” muuttuu takaisin. Tyypillisesti alle kuudessa viikossa.
Ja tämä on paljon yleisempää kuin moni uskaltaa ääneen sanoa.
Viikko tai kaksi sujuu hyvin. Ehkä jopa kuukausi.
Sitten arki tekee sen, minkä se aina tekee: työ, perhe, väsymys, stressi ja kaikki se, mikä ei näy ”treenimainoksissa”, alkavat viedä tilaa.
Me elämme ajassa, jossa liikkumiseen on helppo päästä käsiksi, mutta jossa harva asia tukee jatkamista.
Aloittaminen on tehty helpoksi – pysyvyys on jätetty yksilön harteille.
Tässä piilee kuntosaliparadoksi:
Mitä helpompaa liikkumisen aloittaminen on,
sitä vähemmän siihen usein sitoudutaan pitkällä aikavälillä.
Kun liikkuminen on “aina saatavilla”, sen voi myös aina siirtää.
Kun kukaan ei huomaa poissaoloa, pois jääminen tuntuu harmittomalta.
Ja kun mitään ei ole varsinaisesti menetettävänä, on helppo lopettaa.
Useimmat ihmiset eivät tarvitse lisää vaihtoehtoja.
He tarvitsevat jotain aivan muuta – ja siihen mennään seuraavaksi.
Pääsy ei ole sama asia kuin eteneminen
Moni sanoo näin:
“Kyllä minä tiedän, mitä minun pitäisi tehdä.”
Ja se pitää usein paikkansa.
Tiedetään, että pitäisi liikkua säännöllisesti, syödä järkevämmin ja nukkua paremmin. Tietoa on enemmän kuin koskaan – artikkeleita, ohjelmia, videoita ja sovelluksia riittää loputtomiin.
Kuntosalijäsenyys avaa oven salille.
Sovellus antaa listan treenejä.
YouTube-video näyttää mallisuorituksen.
Mutta mikään näistä ei auta silloin, kun:
– et tiedä, mikä juuri nyt olisi järkevää
– et ole varma, teetkö liikkeet oikein
– olet väsynyt, kuormittunut tai epävarma
– tai mietit, kannattaako tänään edes mennä
Pääsy antaa mahdollisuuden, mutta eteneminen vaatii jotain muuta.
Eteneminen vaatii sen, että joku auttaa tekemään oikeita valintoja oikeaan aikaan.
Että kokonaisuus on mietitty valmiiksi, eikä jokainen treeni ole uusi päätös.
Että joku huomaa, jos kuormitus kasvaa liikaa – tai jos tekeminen jää liian kevyeksi.
Useimmille ihmisille suurin haaste ei ole mitä tehdä, vaan miten tehdä tästä kestävää.
Seuraavaksi katsotaan, miksi vaihtoehtojen lisääminen ei ole ratkaissut tätä ongelmaa – vaan usein pahentanut sitä.
Liikaa vaihtoehtoja, liian vähän sitoutumista
Usein ajatellaan, että mitä enemmän vaihtoehtoja ihmisellä on, sitä helpompaa on löytää itselle sopiva tapa liikkua. Todellisuudessa käy usein päinvastoin.
Kun vaihtoehtoja on liikaa, päätöksenteko vaikeutuu.
Yhtenä päivänä mietit, menisitkö salille, tekisitkö kotitreenin vai lähtisitkö kävelylle.
Toisena päivänä pohdit, pitäisikö kokeilla uutta ohjelmaa, uutta sovellusta tai sitä treeniä, jonka joku jakoi somessa.
Lopulta et tee mitään.
Moni hyppii ohjelmasta toiseen aina silloin, kun edellinen alkaa tuntua vaikealta tai tylsältä. Kehitystä ei ehdi syntyä, koska mikään ei jatku tarpeeksi pitkään.
Sama ilmiö näkyy myös kuntosaleissa.
Kun sali on vain yksi monista vaihtoehdoista, siihen ei synny suhdetta.
Jos treeni ei tunnu hyvältä tai motivaatio laskee, on helppo jäädä pois – kukaan ei huomaa, eikä mikään vedä takaisin.
Ilmaiset ja helposti saatavilla olevat treenit vahvistavat tätä ajatusta entisestään: liikunta muuttuu kokeiluksi. Joksikin, mitä voi tehdä silloin kun huvittaa – ja jättää tekemättä ilman seurauksia.
Sitoutuminen ei synny valinnanvapaudesta.
Se syntyy merkityksestä, selkeydestä ja jatkuvuudesta.
Ja juuri nämä asiat jäävät usein puuttumaan maailmassa, jossa kaikkea on tarjolla koko ajan.
Mikä oikeasti puuttuu
Kun liikkuminen hiipuu, moni ajattelee, että ongelma on motivaatiossa. Että pitäisi vain löytää lisää tahtoa, kurinalaisuutta tai oikea hetki aloittaa uudestaan.
Useimmiten ongelma ei kuitenkaan ole ihmisessä.
Se on rakenteessa.
Suurin osa treenimalleista perustuu ajatukseen, että ihminen pärjää yksin:
saat ohjelman, saat pääsyn tiloihin – ja loppu on sinun vastuullasi. Jos homma ei toimi, syy tuntuu olevan omassa epäonnistumisessa.
Todellisuudessa useimmilta puuttuu kolme aivan olennaista asiaa:
vastuu, rakenne ja ihminen rinnalla.
Ilman vastuuta on helppo lipsua. Kukaan ei kysy perään, eikä poissaolo näy kenellekään.
Ilman rakennetta jokainen treenipäivä on uusi päätös, ja päätöksiä on arjessa jo muutenkin liikaa.
Ja ilman ihmistä rinnalla epävarmuus kasvaa: teenkö oikein, teenkö liikaa, teenkö liian vähän?
Kun nämä puuttuvat, liikkuminen jää helposti irralliseksi palaseksi elämää – asiaksi, joka toimii vain silloin kun kaikki muu on jo valmiiksi hyvin.
Ja juuri siksi niin moni kokee epäonnistuvansa, vaikka todellisuudessa heitä ei ole koskaan tuettu onnistumaan.
Treeni ei ole sama asia kuin valmennus
Moni ajattelee, että kunhan treeni on tehty, homma on hoidettu.
On hiki otsalla, syke nousee ja olo on jälkeenpäin hyvä – eikö se riitä?
Lyhyellä aikavälillä ehkä.
Pitkällä aikavälillä harvoin.
Treeni on suoritus.
Valmennus on prosessi.
Valmentaja näkee, milloin tekniikka alkaa hajota.
Milloin pitäisi hidastaa ja milloin voisi turvallisesti haastaa enemmän.
Milloin väsymys johtuu huonosta palautumisesta – ja milloin keho on valmis kehittymään.
Valmennus on myös inhimillistä.
Se on kannustusta silloin, kun oma usko horjuu.
Se on kysymyksiä silloin, kun elämä kuormittaa.
Se on lupa tehdä asiat vähän kevyemmin silloin, kun reippaampi treeni ei ole realistinen.
Ilman valmennusta moni yrittää puskea eteenpäin liian kovaa – tai luovuttaa kokonaan, kun kehitys ei heti vastaa odotuksia.
Hyvä valmennus ei tee treeneistä aina helpompia.
Se tekee niistä järkevämpiä.
Ja juuri siksi pelkkä treeni ei riitä useimmille ihmisille, jotka haluavat pysyvää muutosta.
Yhteisö ei tee tuloksia, mutta ilman sitä harva tekee niitä pitkään
Yhteisöstä puhutaan paljon. Välillä jopa liikaa, ikään kuin hyvä fiilis ja ryhmähenki yksin riittäisivät tuottamaan tuloksia.
Se ei pidä paikkaansa.
Tulokset syntyvät edelleen harjoittelusta:
toistuvuudesta, kuormituksen noususta ja riittävästä palautumisesta.
Niitä yhteisö ei tee puolestasi.
Mutta ilman yhteisöä moni ei tee näitä asioita tarpeeksi pitkään.
Yksin treenatessa on helppo jäädä kotiin. Kukaan ei huomaa. Kukaan ei kaipaa. Kukaan ei kysy, miksi et tullut. Ja juuri siksi pois jääminen tuntuu pieneltä asialta – kunnes siitä tulee uusi normaali.
Yhteisö tuo liikkumiseen jotain, mitä yksittäinen ohjelma tai sovellus ei pysty tarjoamaan:
tunnetta siitä, että olet osa jotakin.
Kun joku tervehtii ovella.
Kun joku huomaa, että olet kehittynyt.
Kun joku kysyy, missä olit viime viikolla – ei syyllistäen, vaan aidosti välittäen.
Parhaimmillaan yhteisö ei vedä sinua treeniin väkisin, vaan tekee lähtemisestä helpompaa. Se kannattelee silloin, kun oma motivaatio on matalalla, ja vahvistaa onnistumisia silloin, kun kulkee hyvin.
Silti on tärkeä sanoa tämä ääneen:
yhteisö ilman rakennetta ei riitä.
Tulokset syntyvät silloin, kun yhteisö, valmennus ja selkeä harjoittelumalli tukevat toisiaan. Kun ihmissuhteet ovat kunnossa, harjoittelusta tulee pysyvää – ja silloin myös tuloksia alkaa kertyä.
Miten ihmiset oikeasti onnistuvat pysyvässä muutoksessa
Kun katsoo ihmisiä, jotka ovat onnistuneet muuttamaan kuntoaan ja pitämään muutoksen mukana johtuvatko tulokset erityisestä lahjakkuudesta, kovasta luonteesta tai poikkeuksellisesta motivaatiosta.
Useimmiten eivät.
Yhteistä heille on jotain paljon arkisempaa:
he ovat löytäneet tavan tehdä liikkumisesta osan elämää, ei projektia.
Pysyvä muutos rakentuu muutamasta yksinkertaisesta asiasta:
Selkeys.
Tiedetään, mitä ollaan tekemässä ja miksi. Ei tarvitse joka kerta miettiä, onko tämä järkevää.
Säännöllisyys.
Paikalle tullaan silloinkin, kun ei huvita. Ei siksi, että pakko, vaan siksi että se on jo osa rytmiä.
Tuki.
On joku, joka kulkee rinnalla, katsoo kokonaisuutta ja muistuttaa suunnasta silloin, kun oma katse harhailee.
Onnistujat eivät treenaa täydellisesti.
He treenaavat riittävän hyvin, riittävän usein ja riittävän pitkään.
He ymmärtävät, että yksittäinen väliin jäänyt treeni ei kaada mitään – mutta kokonaan katoaminen tekee sen. Siksi he palaavat aina takaisin rytmiin, eivätkä tee jokaisesta notkahduksesta itselleen isoa numeroa.
Se, mikä ulospäin näyttää kurinalaisuudelta, on usein vain hyvin rakennettu ympäristö.
Miksi CrossFit Iisalmessa tehdään asiat toisin
Meidän lähtökohta on yksinkertainen:
ihmiset eivät tarvitse lisää vaihtoehtoja – he tarvitsevat mallin, joka kestää arkea.
Siksi kaikki tekeminen rakentuu valmennuksen ympärille.
Treenit ovat tärkeitä, mutta vielä tärkeämpää on se, että joku katsoo kokonaisuutta: missä vaiheessa olet nyt, miten elämä kuormittaa ja mitä juuri tällä hetkellä kannattaa tehdä.
Meillä ei oleteta, että kaikkien pitäisi jaksaa samalla tavalla tai edetä samaa tahtia. Päinvastoin. Harjoittelu mukautuu ihmiseen, ei ihminen harjoitteluun.
Yhtä tärkeää on yhteys ihmisten välillä.
Kun tulet salille, sinut tunnetaan nimeltä. Poissaolot huomataan. Kehitys huomataan. Ja jos tulee vaikeampi jakso, sitä ei sivuuteta olankohautuksella.
Tämä ei tarkoita, että treenaaminen olisi aina helppoa tai mukavaa.
Se tarkoittaa, että tekeminen on sanottu ääneen tärkeäksi – ja sitä myös kohdellaan sellaisena.
Monelle tämä on juuri se ero, joka ratkaisee.
Ei uusi ohjelma, ei parempi sovellus, vaan ympäristö, jossa treenaaminen ei jää yksin omien voimien varaan.
Vähemmän kikkoja, enemmän jatkuvuutta
Liikkumisen maailma ei kärsi vaihtoehtojen puutteesta.
Sitä on enemmän kuin koskaan.
Silti moni kokee olevansa jumissa: aloittaa yhä uudelleen, innostuu hetkeksi ja palaa lopulta samaan pisteeseen. Ei siksi, ettei yrittäisi – vaan siksi, että yrittää yksin.
Kuntosaliparadoksi ei ratkea uusilla sovelluksilla, paremmilla kampanjoilla tai vielä halvemmilla jäsenyyksillä. Se ratkeaa vasta silloin, kun liikkuminen lakkaa olemasta irrallinen projekti ja muuttuu osaksi arkea.
Useimmat ihmiset eivät tarvitse lisää motivaatiopuheita.
He tarvitsevat ympäristön, joka kantaa silloin, kun motivaatio ei kanna.
Rakenne, joka poistaa turhan päätöksenteon.
Valmennus, joka katsoo kokonaisuutta.
Yhteisö, jossa pois jääminen huomataan ja palaaminen on helppoa.
Me uskomme, että juuri nämä asiat tekevät eron lyhytaikaisen innostuksen ja pysyvän muutoksen välillä.
Varaa ilmainen, niin katsotaan yhdessä, miltä jatkuvuus voisi sinun arjessasi näyttää.
VALMENTAJAN TERVEISET
”Moni ajattelee, että treenaamisen pitäisi tuntua helpommalta – kun vaihtoehtoja on niin paljon. Todellisuudessa jatkuvuus syntyy harvoin yksin.”
– Ville Huttunen / CrossFit Iisalmen perustaja ja valmentaja