Kahdessa edellisessä artikkelissa avattiin, mitä resilienssi tarkoittaa ja mistä se syntyy. Tässä sarjan viimeisessä artikkelissa mennään käytäntöön: miten vahvistat omaa resilienssiäsi konkreettisilla arjen valinnoilla.

Resilienssin vahvistaminen ei vaadi poikkeuksellista tahdonvoimaa. Se vaatii kolme asiaa: selkeät prioriteetit, suojattua palautumista ja ympäristön, joka tukee oikeita valintoja.

Ongelma: Miksi alkuinnostus ei riitä

Useimmat ihmiset aloittavat harjoittelun tai uuden terveystavan motivoituneina. Ensimmäiset viikot sujuvat hyvin: tuloksia tulee, olo paranee ja uusi rytmi tuntuu hyvältä.

Mutta sitten tulee ensimmäinen katkos. Flunssa, kiireinen työviikko, lasten sairastuminen, huono yö. Treeni jää. Ja usein sen jälkeen toinen ja kolmas kerta. Pian rytmi on katkennut ja aloittaminen tuntuu taas yhtä vaikealta kuin ensimmäisellä kerralla.

Valmennustyössä tämän näkee jatkuvasti. Ihminen ei kaadu ensimmäiseen vastoinkäymiseen. Hän kaatuu siihen, ettei hänellä ole rakennetta, joka kannattelee silloin kun alkuinnostus loppuu.

Motivaatio on polttoainetta, joka loppuu. Se ei ole vika — se on ihmiselle normaalia. Ongelma syntyy, kun koko harjoittelu on rakennettu motivaation varaan.

Ratkaisu: Kolme askelta

1. Valitse omat ei-neuvoteltavat

Ei-neuvoteltavat ovat ne muutamat asiat, joista et tingi. Ne eivät ole tavoitteita — ne ovat rajoja. Tavoite on jotain, mitä yrität saavuttaa. Ei-neuvoteltava on jotain, mistä et luovu.

Käytännössä niitä kannattaa olla kaksi tai kolme. Esimerkkejä: harjoittelu kahdesti viikossa, kahdeksan tuntia unta, yksi ilta viikossa ilman puhelinta.

Tutkimuksissa on havaittu, että konkreettiset ”jos–niin”-suunnitelmat tekevät uudesta käyttäytymisestä todennäköisempää ja lopulta automaattisempaa. Esimerkiksi: ”Kun tulen töistä, vaihdan treenivaatteet päälle ennen kuin istun sohvalle.” Päätös on tehty etukäteen eikä sitä tarvitse tehdä uudelleen joka kerta.

2. Suojaa palautuminen

Resilienssi ei rakennu pelkästään tekemällä. Se rakentuu palautumalla. Ja palautuminen ei tapahdu vahingossa — kiireisellä ihmisellä kaikki muu syö sen tilan, ellei sitä suojata tietoisesti.

Edellisessä artikkelissa käsiteltiin iltaista ruutuaikaa ja sen vaikutusta unen laatuun. Se on yksi parhaista ei-neuvoteltavista: puhelin pois pari tuntia ennen nukkumaanmenoa. Mutta palautuminen voi olla myös vartin kävelylenkki lounastauolla, kymmenen minuuttia venyttelyä illalla tai sauna kerran viikossa.

Oleellista on, että palautuminen on kalenterissa — ei sattumanvaraista.

3. Rakenna ympäristö, joka kannattelee

Useimmat keskittyvät siihen, mitä he tekevät — mutta unohtavat, missä ja kenen kanssa he tekevät. Ympäristö ratkaisee enemmän kuin tahdonvoima.

Jos joka kerta pitää erikseen päättää, meneekö treenaamaan vai ei, päätösväsymys syö motivaation ennen kuin pääsee ovesta ulos. Mutta kun aika on kalenterissa, paikka on selvä ja ihmiset odottavat — kynnys laskee merkittävästi.

Tämä selittää, miksi ryhmässä harjoittelu tuottaa monelle parempia tuloksia kuin yksin tekeminen. Kyse ei ole pelkästään treenimenetelmästä. Kyse on sosiaalisesta rakenteesta, joka kannattelee: valmentaja tietää nimesi, muut treenaajat huomaavat kun tulet — ja kun et tule.

Resilienssiä ei rakenneta päättämällä olla vahvempi. Sitä rakennetaan tekemällä ympäristöstä sellainen, ettei joka kerta tarvitse olla vahva.

Hyödyt

Kun ei-neuvoteltavat on valittu, palautuminen suojattu ja ympäristö kannattelee, muuttuu kolme asiaa.

Ensinnäkin yksittäinen huono viikko ei enää kaada kaikkea. Palaaminen on helppoa, koska ei tarvitse aloittaa alusta.

Toiseksi itsevarmuus kasvaa. Joka kerta kun pidät kiinni ei-neuvoteltavasta — varsinkin silloin kun ei huvittaisi — kirjoitat uutta tarinaa itsellesi.

Kolmanneksi resilienssi alkaa siirtyä muihin elämän osa-alueisiin. Kun opit kestämään epämukavuutta harjoittelussa, kestät sitä myös työssä ja arjessa. Tämä on harjoittelun siirtovaikutus — ja se on ehkä arvokkain asia, minkä säännöllinen harjoittelu voi antaa.

Pohdinta

Resilienssi ei rakennu kriiseissä. Se rakennetaan etukäteen — arjen valinnoissa, jotka tehdään silloin kun kaikki on hyvin.

Valitse omat ei-neuvoteltavat. Pidä niistä kiinni. Ja kun ne lipsuu — koska ne lipsuu — palaa. Se on resilienssiä.