Hyvän tavan rakentaminen alkaa harvoin siitä, että laitat kerralla uusiksi ruokavalion, treenin, unen ja koko kalenterin. Syksyllä tämä ajatus silti houkuttelee: nyt aloitan kunnolla.

Tässä QuickCast-jaksossa käyn läpi, miksi yksi tapa kerrallaan toimii arjessa paremmin kuin kaikki kerralla. Puhun myös siitä, kuinka eri tahtiin uusi tapa automatisoituu ja miksi yksi lipsahdus ei nollaa jo tehtyä työtä. Tavoite ei ole täydellinen viikko. Tavoite on palata seuraavaan toistoon.

Tilaa Elämä Kunnossa -podcast Spotifyssa tai Apple Podcastsissa, niin et missaa uusia jaksoja.

Hyvän tavan rakentaminen yksi tapa kerrallaan

Kun päätät aloittaa kunnolla, suunnitelmaan tulee helposti liikaa asioita. Sokeri pois, treeni neljä kertaa viikossa, unet kuntoon ja ruoka uusiksi samana maanantaina. Ensimmäinen kiireinen työpäivä tai huono yö voi silloin kaataa koko korttitalon.

Hyvän tavan rakentaminen toimii paremmin, kun valitset yhden riittävän pienen teon. Toista sitä samassa tilanteessa niin pitkään, ettei siitä tarvitse enää neuvotella joka päivä. Joustavuus ei tarkoita välinpitämättömyyttä. Se tarkoittaa, että suunnitelma kestää tavallisen elämän.

Tapa ei synny kaikilla samassa ajassa

Somessa toistettu 21 päivän sääntö ei ole tutkimukseen perustuva yleispätevä raja. Lallyn ja kollegoiden seurantatutkimuksessa tavan automaattisuuden saavuttamiseen kului keskimäärin 66 päivää, mutta yksilöllinen vaihtelu oli 18 päivästä 254 päivään. Keskiarvo ei siis kerro, kuinka kauan juuri sinulla menee.

Samassa tutkimuksessa yhden toiston väliin jääminen ei olennaisesti romuttanut tavan muodostumista. Olennaista on, mitä teet seuraavaksi. Jos aamulenkki jäi tänään väliin, jatka huomenna. Uutta maanantaita ei tarvitse odottaa.

Yksi lipsahdus ei nollaa mitään

Klassisessa syömiskäyttäytymisen kokeessa osallistujat luokiteltiin sen mukaan, kuinka paljon he tavallisesti rajoittivat syömistään. Ennen jäätelön makutestiä osa sai pirtelön ja osa ei. Vähän rajoittaneet söivät pirtelön jälkeen jäätelöä vähemmän, mutta paljon rajoittaneet söivät enemmän.

Yksi todennäköinen selitys on, että pirtelö koettiin oman säännön rikkomiseksi: nyt meni jo pieleen, sama jatkaa. Ratkaisevaa ei silloin ole yksi poikkeus vaan tulkinta, jonka annat sille. Lipsahdus voi jäädä yhdeksi tilanteeksi. Se ei ole päätös lopettaa.

Näin aloitat hyvän tavan rakentamisen tällä viikolla

Valitse ensin teko, joka on niin selkeä, että voit vastata kyllä tai ei: teinkö sen tänään? Sido se valmiiseen tilanteeseen. Täytä vesipullo aamukahvin aikana, lähde kymmenen minuutin kävelylle lounaan jälkeen tai varaa viikon ohjatut treenit sunnuntaina.

Päätä samalla pienin hyväksytty versio. Kiireisenä päivänä kymmenen minuutin kävely voi riittää. Jos toisto jää väliin, älä hyvitä sitä tuplasuorituksella. Palaa normaaliin suunnitelmaan seuraavassa mahdollisessa tilanteessa. Näin hyvän tavan rakentaminen ei ole täydellisen päivän varassa.

Golden Habits vie periaatteen käytäntöön

Golden Habits Challenge on seitsemän viikon täysin etänä toteutettava haaste, jossa rakennetaan arjen tapoja yksi kerrallaan. Jokainen uusi tapa tulee edellisten päälle. Haasteen oma tavoite on onnistua noin 80 prosenttia ajasta, ei olla täydellinen.

Haaste alkaa 5.10.2026. Voit osallistua mistä päin Suomea tahansa, ja maksun voi hoitaa myös liikuntaeduilla.

Katso Golden Habits -haasteen tiedot ja ilmoittaudu

Jakson pääkohdat

• Ota yksi tapa kerrallaan.
• Anna tavan muodostumiselle aikaa; sama aikataulu ei sovi kaikille.
• Yksi lipsahdus ei nollaa mitään. Palaa seuraavaan toistoon.
• Joustava suunnitelma kestää arkea paremmin kuin kaikki tai ei mitään -ajattelu.

Lue myös: Lisäravinteet nuorelle – kreatiini, pre-workout ja vanhemman 4 askelta sekä Ozempic ja lihasmassa.

Hyvän tavan rakentaminen ei vaadi täydellistä viikkoa. Se vaatii paluun seuraavaan toistoon.

Podcast: Elämä Kunnossa | Jakso: S5 E9 | Julkaisupäivä: 7.9.2026

Lähteet

Lally, P., van Jaarsveld, C. H. M., Potts, H. W. W., & Wardle, J. (2010). How are habits formed: Modelling habit formation in the real world. European Journal of Social Psychology, 40(6), 998–1009.

Herman, C. P., & Mack, D. (1975). Restrained and unrestrained eating. Journal of Personality, 43(4), 647–660.

Marlatt, G. A., & Gordon, J. R. (toim.). (1985). Relapse Prevention: Maintenance Strategies in the Treatment of Addictive Behaviors. New York: Guilford Press.